4: Verkkotunnus

Verkkotunnus eli www-osoite linkittyy yleensä tiiviisti yrityksen toiminimeen. Joskus voi olla perusteltua käyttää esimerkiksi tuotebrändiin tai palveluun liittyvää verkkotunnusta (esim. keiju.fi on Bunge Finlandin tuotesivusto ja asfaltointi.fi johtaa Lemminkäisen sivuille), mutta nekään eivät korvaa toiminimeen pohjautuvia verkkotunnuksia. On hyvä huomioida sekin, että Googlen ja muiden hakukoneiden suuresta suosiosta huolimatta sivuille saavutaan yhä myös oletuksen mukaisella verkkotunnuksella. Tästäkin syystä käytössä voi olla useita verkkotunnuksia, jotka johtavat samalle sivustolle.

Verkkotunnuksille on saatavilla kansallisia (esim. .fi, .se, .ru, .es, .fr) ja kansainvälisiä (esim. .com, .net, .info, .org, .eu) päätteitä. Kansainvälisillä päätteillä on kullakin omat ominaispiirteensä, mutta yleisesti ottaen tuttu verkkopääte herättää luottamusta enemmän kuin outo. Kun valitset verkkotunnusta, varmista ettei samaa verkkotunnusta ole varattu ainakaan yleisimmillä päätteillä. Verkkopäätteiden kirjo on muuttumassa yhä villimmäksi, mutta tässä kohtaa kannattaa olla konservatiivinen.

Varsinkin kotimaan markkinoilla Viestintäviraston hallinnoima .fi-pääte on pätevä valinta. Rekisteröintivaatimukset eivät enää ole kovin kovat, mutta tunnuksia kuitenkin säädellään kansainvälisiä päätteitä tarkemmin. Verkkotunnusta kannattaa hakea heti, kun rekisteröityminen kauppa-, yhdistys- tai säätiörekisteriin on lopullinen. Verkkopääte .fi on kustannuksiltaan hieman kansainvälisiä päätteitä kalliimpi, mutta kustannukset ovat joka tapauksessa niin pieniä, ettei niitä kannata yhden tai parinkin verkkotunnuksen varaamisessa murehtia.

Verkkotunnuksen hankkimisen vaihtoehtoja:

1) Yksi verkkotunnus (esim. firma.fi tai firma.net) - edulliset kustannukset
2) Useampi saman päätteen verkkotunnus (esim. pivito.fi ja pieniviestintatoimisto.fi) - rinnakkaiset tunnukset täydentävät päätunnusta
3) Sama verkkotunnus eri päätteillä (esim. firma.fi, firma.com, firma.net) - tarkoituksena estää tunnuksen varaaminen sekaannusten tai väärinkäytösten välttämiseksi.

Verkkotunnusta haettaessa pitää olla tiedossa nimipalvelu ja itse nettisivusto vaatii webhotellin tai oman palvelimen. Valmiin julkaisujärjestelmän eli sisällönhallintajärjestelmän toimittaja voi huolehtia tunnuksen hakemisesta sivuston avaamisen yhteydessä, jolloin kaikki palaset saa samasta paikasta.

Yritysviestinnän ABC:ssä seuraavaksi: Toimitilat  [edellinen aihe]